POLITIIKKA KANSAN ULOTTUVILLE!
Kansan puolesta, vai siitä huolimatta - kas siinäpä kysymys?
Etusivu
Tulosta tämä sivuLisää suosikkeihin

 

 

Politiikka kansan ulottuville!

 

Nykyinen meno alkaa etoa – päivä päivältä yhä enemmän – ja minä tiedän keinon pahoinvoinnista eroon pääsemiseksi.

Kuten jokainen ajatteleva ja ymmärtävä Suomen kansalainen on viime aikoina uutisista kuullut, ovat melko kovat ajat edessämme ja systeemiin tarvitaan rajuja uudistuksia, mutta nykyiset politiikan kuviot – askelmerkit – estävät mitään uudistusta tulemasta toimeenpannuksi ajallaan ja siksi koko homma näyttää hölmöläisten puuhalta. Kaikki Hallituksen ja Eduskunnan toimet ovat aina myöhässä ja ne tehdään sitten paniikissa ”pakon edessä” – niinhän ne hölmöläisetkin leikkasivat peittoa jalkopäästä ja liittivät palan sitten yläpäähän olkapäiden lämmikkeeksi. Jokainen muistanee, mistä sitten paleli.

No, eipä hätää! Asia voidaan korjata kertaheitolla ja rahaakin säästyy. Siis verorahoja säästyy ja paljon!

Voi kuulostaa utopistiselta, mutta niinhän ne kaikki hyvät ideat ovat aluksi tuntuneet varsin mielettömiltä, ainakin niiden mielestä, jotka eivät ole moista itse keksineet.

Kerron tässä ihan seikkaperäisesti, millaisesta uudistuksesta on kyse ja miten se hoidetaan, eikä kyse ole mistään silmänkääntötempusta.

Koska maassamme on edessä tämä ”kuntauudistus”, joka itse asiassa on mittava julkisen talouden tehostamistoimi l. valtion ja kuntien virkamiesjoukon sopeuttaminen populaation kantokyvyn mukaiseksi, niin aloitetaan systeemin perkaaminen vaikka tästä kohdasta. Kaikki liittyy kaikkeen, joten tästä voidaan aloittaa ja pidetään samalla muistissa näitä nykyisiä politiikan maagisia lukuja. 

Eduskunnassa on tätä nykyä yhteensä 200 vaaleilla valittua eri puolueiden edustajaa, ns. ”kansanedustajaa”, joita avustaa ainakin 200 henkilökohtaista avustajaa. Olen sitä mieltä, että 5,3 miljoonaisen kansan edustamiseen riittää 101 parlamentin jäsentä ja heille 101 avustajaa, siis mikäli heidän läsnäolonsa kustannuspaikalla vastaisi suurin piirtein työtätekevän keskivertokansalaisen työajan pituutta. Kansanedustajan homman kuuluisi olla kunniatehtävän, josta maksettaisiin kykyjen/tekojen mukaan kunnon palkkaa ja mahdolliset jatkoansiot tulisivat ansaittavaksi seuraavissa vaaleissa. Näyttää varsinaiselta pätkätyöltä, mutta niin ovat kaikki muutkin työt nykypäivänä, joten riskejä riittää elämässä.

200 -> 101, sehän muistuttaa melkein kuntauudistusta n. 330 -> haaveiltu 69. Ei se paljon siitä poikkea, eikä pidäkään poiketa, sillä tässä tulee koko homman juju.

Kuntia tulee valtakuntaan nuo 101 ja ovat samalla vaalipiirejä. HUOM! Ne ovat vaalipiirejä sekä eduskunta- että kunnallisvaaleissa! Sitten tarvitaan vain kaikkiin vaaleihin ehdokasasettelumuutos. Heitetään pois tämä herra d’Hondtin keksintö ja palataan demokratiaan. Eduskuntavaaleihin voi kukin puolue/kansanliike asettaa kussakin vaalipiirissä yhden (1) ehdokkaan ja kuntalaiset(vaalipiirin äänestysikäiset ja kelpoiset kansalaiset) valitsevat sen henkilön, jonka he uskovat/toivovat voivan edustaa kyseistä vaalipiiriä ja koko maata parhaiten siellä Eduskunnassa. Ei tarvita mitään pitkää ehdokaslistaa, joka kerää kaikkien mahdollisten julkimoiden äänet puolueen äänipussiin, vain paras ehdokas voittaa.

Varaedustajaongelmakin ratkeaa automaattisesti; seuraavaksi eniten ääniä saanut astuu remmiin valitun edustajan tullessa estyneeksi esim. yli vuoden ajaksi tai pysyvästi vaikean sairauden tai kuoleman johdosta. Erotakin voisi parlamentista, jolloin seuraavaksi parasta pyydettäisiin paikkaamaan.

Nyt monet kysyvät: miten tämä eroaa nykyisestä, sillä ovathan valituksi tulleet kuitenkin ns. ”puolueensa edustajia”. No, minäpä kerron tämän menetelmän villakoiran ytimen.

Ensinnäkin pitää huomata, että fiksu puoluejohtaja valitsee kuhunkin vaalipiiriin parhaan mahdollisen paikallisen kandidaatin, jolloin tämä henkilö tultuaan valituksi ja mahdollisesti tykästyttyään kansanedustajan hommaan, pyrkii pitämään huolen uudelleenvalinnastaan mahdollisimman järkevillä puheilla ja teoilla. Kosketuksen valitsijoihin hän pitää riittävän tiheillä visiiteillä omassa kunnassa/vaalipiirissä. Muuten, samanlainen esiintymistaitojen ”korkeakoulu” on kai käytössä UK:ssa. Nämä edustajan visiitit omassa vaalipiirissä eivät missään tapauksessa ole mitään läpihuutojuttuja, sillä niiden ed. vaaleissa hävinneiden ehdokkaiden ja heidän kannattajiensa läsnäolo ja kiperät kysymykset vaativat edustajalta luotettavan tuntuisia, rehellisiä vastauksia, mikäli ko. henkilö aikoisi edustaa kansaa seuraavalla istuntokaudella Eduskunnassa. Jokainen puoluehan lupaa kaikkea hyvää koko kansalle, joten minkä tahansa puolueen ohjelmasta löytyy kullekin vaalipiirille sopivat toimintamallit, kunhan niitä osaa käyttää juuri oikealla hetkellä oikeassa paikassa l. pitää pysyä sanojensa mittaisena! Niin toimivat fiksut kansanedustajat.

Erityisen hyvin tämä ”yhden kandidaatin” malli sopii kunnallis-/paikallisvaaleihin, sillä noissa 101 kunnassa on ihan riittävästi ”kyläyhteisöjä”, jotka valitsevat omasta porukastaan edustajansa sinne valtuustoon, siis vain yhden kustakin ”kylästä”.

Kun koko poliittinen systeemi on näin palautettu kansankin ymmärtämälle tasolle ja lähietäisyydelle l. ruohonjuuritasolle, sekä valtiollisten asioiden, että paikallisten ongelmien osalta, ei poliitikkojen tarvitse pelätä äänestysprosenttien putoamista liian alhaisiksi.

Tuli mieleen vielä yksi, näitä nykyään muodikkaita päällekkäisiä kustannuspaikkoja ja pakastevirkoja, karsiva uudistus.

Esimerkiksi jonkun kunnan-/kaupunginjohtajan halutessa hypätä valtakunnanpolitiikkaan hän joutuu luopumaan nykyisestä virastaan heti valituksi tultuaan, eikä voi pyytää virkavapaata poissaoloajakseen. Elämä on täynnä valintoja! Jos putoaa Eduskunnasta seuraavissa vaaleissa, voi halutessaan hakea vaikkapa takaisin paikallispäättäjän virkoihin, jopa omaan kotikuntaansa, mikäli paikkoja sattuu olemaan avoinna. Sama velvoite luopua julkisen alan työ- tai virkasuhteen paikasta pätee hierarkian jokaisella tasolla. Vastavuoroisesti kansanedustajan, eikä varsinkaan ministerin kuulu tulla sekoilemaan paikallispäättäjien kuvioihin, joten pääsy kunnanvaltuustoon kielletty ylemmältä tasolta! Kaikenlaisen päällekkäisyyden poistaminen aikaansaa työllisyyttä ja tuottaa lisää verotuloja, sekä parantaa palveluja.

Kustannusten säästöjä tulisi jo muutenkin alkaa pohtia vakavasti. Ns. automatisoinnin nimissä tehtyjen investointien johdosta pääasiassa tietojärjestelmien yhteensopimattomuutta aiheuttavat mokat pitää voida eliminoida. Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa ja toiminta-alueella ei ole pelkästään kyse rahasta, vaan myös ihmishengistä! Mihin katosi maailman paras tietoyhteiskunta? Viimeaikoina em. alalla tehdyt uudet järjestelmät pettävät poikkeuksetta – malliesimerkkinä voi pitää VR:n lipunmyynnin automatisointisekoilua. Ei kannata yrittää tilata yhtään hienompaa järjestelmää, kuin mihin tilaajan oma ymmärrys riittää!

Puoluetuki on myös raha, johon pitää myös kajota. Vaikka uudessa systeemissä (101 ed.) se käytännössä putoaa puoleen entisestä, niin silti se on kansan oikeustajun vastainen menoerä, joka veroina peritään halusipa sitä tai ei.  Pröystäilyt kuriin ja puolet pois vielä edustajakohtaisesta tuestakin. Onhan edustajalla oma palkkansa, jolla tullee jotenkuten toimeen.

Koska koko ajan on esillä tilanne, jossa hallitus voi mennä nurin, kun leikkauksista ei hallituksen sisällä päästä yhteisymmärrykseen, olisi parasta järjestää, sekä uudet eduskuntavaalit, että tulevat kunnallisvaalit samaan aikaan 2012 syksyllä. Virkamieshallitus pystyisi määrittelemään tarvittavan säästötason EU:n vaatimusten saavuttamiseksi ylimenokauden aikana.

Sillä aikaa Eduskunta voisi pistää liikkeelle kaikki ne 200:n aivosolut ja pohtia uudestaan 101 kunnan/vaalipiirin muodostamista ja rajoja – ilman mitään hallitus/oppositio asetelmaa. Riittäisipä paremmin aikaa visaisen ongelman ratkaisemiseen. Siinä tulisi kansanedustajakin tutustuneeksi taas kerran niihin oman kotipaikkansa ihmisiin ja saisi hyvän startin omalle vaalikampanjalleen.

Tässäpä tämä karkeasti olikin. Jokainen uusi asia vaatii tietenkin jonkunlaista hienosäätöä matkan varrella, esim.10 ensimmäisen vuoden aikana, mutta tiedän tämän toimivan ja olevan kansalle mieluinen.

Kaikki ne, joita kiinnostaa liittyä rintamaan, siis uuteen perustettavaan puolueeseen, ottakaa ujostelematta yhteyttä.

 

Terveisin,

Jorma Toropainen

KaPu

KansanPuolue ry

”Kansan Puolesta”

GSM: +358 44 3315 888

 jorma.toropainen@gmail.com